perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kuulumisia


Mitäs tänne. Soittivat Kevalta, että osakuntoutustuesta on tulossa hylkäävä päätös. Soittivat siksi, kun halusivat selittää päätöstä, että miksi näin. Olivat miettineet, että siirtävätkö päätöksen tekoa leikkauksen jälkeiselle ajalle, mutta päätyivät siellä yhteisen keskustelun jälkeen, että eivät jää odottelemaan vaan antavat hylkäävän päätöksen. Suosittelivat myös, että päätöksestä en valittaisi vaan laitettaisiin uusi hakemus sitten, jos leikkauksen jälkeen näyttää siltä, että en kuntoudu takaisin työkykyiseksi ja kun Kelan sairauspäivärahat on käytetty loppuun. Syyskuun loppuun taitaa mulla vielä sairauspäivärahat juosta.

Ammatillisesta kuntoutuksesta antoivat myönteisen päätöksen eli voin leikkauksesta toivuttuani mennä työkokeiluun omaan työhöni. Keva maksaa työkokeilun ajalta kuntoutusrahaa, jos siihen päädytään. Voin myös yrittää työhön paluuta osasairauspäivärahan turvin. Mulla on vielä puolet (n.60 pv) osasairauspäivärahoista käyttämättä, ku jouduin loppuvuodesta lopettamaan osasairauspäivärahakauden kesken. Tämmönen päätös ny tuli siis iha sen takia, ku ei voi tietää mikä mun tilanne tulee jatkossa olemaan. Jonkin sortin kolmikantaneuvottelu siis tulossa leikkauksen jälkeen.

Soitin kuun alussa KYSsiin jonohoitajalle, joka varovasti arveli, että voisin ehkä päästä huhtikuussa leikkaukseen. Luvata ei voinnu, mutta kahto, että mahollisuuksia olis. Maaliskuulle ei kuulemma mahu mitenkään, jos en sit peruutusaikaa satu saamaan. Tähdensi kummiskin, että 6 kuukautta on hoitotakuu eli mulla olis kesäkuu viimenen mahollinen leikkauskuukausi hoitotakuun puitteissa. Että semmosta...ootellaan ja kahtellaan. Eipä tässä oikeen muuta voi.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Takapiharetkeilyä


Hieno päivä tänään. Ilman puolesta ja muutenkin. Olin vähän jo etukäteen suunnitellu, että kerään kimpsuni ja kampsuni kasaan ja menen tonne rantaan laiturille nauttimaan hienosta päivästä ja samalla vois vähä evästääkkin. Onneksi olin kerrankin järkevä ja tyydyin hiissaan kamat takaovesta ulos ja istuin takapihalla auringossa ja tein tulilla lämmintä voileipää ja join ennalta termosmukiin keittämääni kaakaota. Siinäkin oli mulle jo ihan tekemistä. Iha älytön idea alun alkaenkaan roudata kaikki tykötarpeet grilleineen päivineen rannalle ny ku toi liikkuminen on mitä on. Ei olis ehkä kaikki menny yhellä kertaa eikä ny rahkeet riitä eestaas kulkemiseen. Kuhan pääsen noista kyynärsauvoista eroon ni sit saisin kaikki vietyä yhellä kertaa...hmm.

Kävin tossa alkuviikosta siellä röntgenissä tosta jalkapöydästä. Kuvista ei löytyny mitään selittävää tekijää jalkapöydän kipuun. Rasitusvammana ny hoijetaan ja palataan sit asiaan jos ei mene ohi keventämällä. Jalkaholvit oli ok eli normaalit, ei minkäänlaista romahtamista näkyvissä. Nivelrikko löytyi 1MTP-nivelessä eli vaivasenluun kohilta sekä alkavaa nivelrikkoa jalkaterän keskialueen nivelissä. Kivut ku ny vaan ei ole noissa kohissa vaan nimenomaan siinä lisfrancin nivelen kohalla. Kuvissa näkyi lisäksi kantapääpiikki, mutta ei se ole mua vaivannu. Joskus on kipuillu sekin, mutta en muista oliko edes tossa jalassa.

Sain siis komennuksen käyvä hakemassa kyynärsauvat apuvälinelainaamosta ja niitä pitäis ny sit käyttää kaksi viikkoa. Samoin pitäisi käyttää myös muita jalkineita kuin vaelluskenkiä. Liika tukikaan ei ole aina hyväksi. Ny en ole käyttänny vaelluskenkiä olleskaan. Annetaan jalkapöydälle mahdollisuus tottua iha tavan kenkiin, ku en mää töissäkään voi tietty vaelluskengillä lompsotella...hmm.


Voinette arvata, että en erityisemmin pidä kyynärsauvojen käytöstä. Alussa meinasin vähä lintsata, mutta huono omatunto palautti mut ruotuun. Käytän tosin vaan yhtä kyynärsauvaa. Jää toinen käsi vapaaksi. On helpompi käydä kaupassa ja sun muuta puuhata. Varauskieltoa ei siis ole vaan tarkoitus on vaan keventää, ettei mun koko paino tule jalkapöydän päälle. Hyvin on menny ny näillä systeemeillä. Ei ole ollut isompia kipuja jalkapöydässä, vaikka kengätkin on ny keventyneet. Reilun viikon päästä sen sit näkee, ku pääsee kokeileen kävelyä ilman sauvoja. Mun kävely ku on ilman noita sauvoja kohtuu väkivaltaista koko vasemmalle jalalle. Polvi on aina turvoksissa ja lonkka kipeä, ku raahaan/laahan tota toista jalkaa perässäni jalan rasituttua liikaa eli melkeen samoin tein, ku astun ovesta ulos.

Olen myös ajatuksen tasolla haaveillut pienestä kesälomareissusta...taas. Ongelmana vaan on, että haluaisin käydä vaikka missä. Haluaisin käydä niissä paikoissa, jotka viime kesänä jouduin pudottaan pois listalta ja haluaisin mennä uudelleen Kolille ja Hossaan ja vaikka minne. Haaveilu kulminoitui tänään siihen, että kokeilin mun vaellushousuja jalkaan. Joo...o, ei mitään mahollisuuksia mahtua niihin. On tullu lisää painoa patjalle tän liikkumattomuuden myötä. Tiedän kyllä saavani ne helpostikkin pois sit, kun/jos pääsen taas kunnolla liikkumaan, mutta ärsyttää silti. Pah!

Huomenna istuttelen jo vähän ensimmäisiä siemeniä multaan. Siivotakkin pitäisi ja ehkä hilaan itteni tonne rannalle juomaan kaakaota, jos on huomenna hieno ilma. Tosin ilman mitään grillejä ja muuta roinaa. Hyvää viikonloppua!

lauantai 4. helmikuuta 2017

Kiinalaiset terveyspallot


Tämmöset kiinalaiset terveyspallot tarttu räpylöihin viime viikon kirppiskäynnillä. En kyllä edes tienny mitä ostin, mutta aattelin selvitellä asiaa kotona, ku ei ne missään hinnankiroissa ollu. Yhen euron niistä köyhdyin. Youtubesta löyty sit oikeen videoita mitä noilla tehään. Sattupas ny sopivasti oikeen tommoset terveyspallot meikäläiselle. Pesin ne sit hyvin ja koitin pyöritellä niitä kädessäni videon ohjeen mukaan. Kävi ilmi, että nää pallot on vissiin mulle liian isot. Ei ne molemmat oikeen mahu mun kämmeneen. Varmaan miesten kokoa. Olisin muuten voinnu innostua opetteleen, ku näytti niin kivalta. Olis tota aikaa opetella. Toisesta pallosta kuuluu matalaa ja toisesta korkeempaa helinää. Näillä ku herjottelee tai jopa harjoittelee, niin palkaksi saapi terveyttä ja pitkää ikää...hmm. Kahtokeehan tosta videosta, ku on sit kivat pallot. Mää haluaisin kanssa osata tehä tolleen :)).


Mää tässä vielä valvoskelen, ku en viihi mennä vielä nukkumaan. Tulee muuten pitkä yö. Mää inhoon nykyään öitä, ku tuntuu siltä, että koskaan ei tu aamu ja joudun pyöriskeleen sängyssä loputtomiin, hah. 

Olen koittanu saada tätä tavaramäärää vähemmäksi, ku sitä on kertyny vähä liian kanssa. Kaikki "ei minkään arvoset" olen koittanu lahjottaa facekirppiksellä eteenpäin tai vienny/vien kierrätykseen. Semmosia tavaroita olen myynny, joista saa vähä jotain vaivanpalkkaakin. Tosin olen lahjottanut semmostakin, mistä olis sitä vaivanpalkkaa saannu, mutta olen vaan halunnu päästä äkkiä tavarasta eroon. Tänään siivosin vaatekaapin ja sain yhen ison kassillisen vaatteita laitettavaksi keltaseen lootaan. Ehkä iha pienesti huomaa tavaroiden vähentymisen. Niitä vaan tahtoo tulla aina jostain lisää tilalle...hmm. Pysyis edes balanssissa lähtevät ja saapuvat tavarat ni sekin olis jo iha jees. Yritystä on kummiski ilmassa. Koitan aina keksiä iltapäivään asti jotain tekemistä, niin ei tavihe kuunnella särkyjä. Sit annan itelleni luvan rojahtaa sohvalle loppupäiväksi.

Kahtelin tossa ja teinkin siementilausta netistä tai oikeestaan yritin tehä. Mulla ku on yleensä tapana tehä aina välillä jotain muuta ja palata sit tilauksen ääreen jatkamaan. No, olin jättänny tilauksen siihen kohtaan missä näky ostoskori ja palattuani painoin maksa ja kas, simsalapim - ostoskori oli tyhjä. Ärsyttää. En jaksanu alottaa taas alusta enkä edes muista mitä kaikkee korissa oli. Jospa huomenna yrittäis uudelleen. Joissain nettikaupoissa ostoskori tyhjenee, jos ei heidän mielestään säälliseen aikaan ole kulkenu kassan kautta. Kannattaisko ehkä miettiä sydeemiä uudelleen. Voipi mennä monet kaupat sivu suun, ku ei anneta tuumata ja harkita rauhassa, nih! 

Tänään on ollu paska päivä. Kävely on sujunnu huonosti molemmilla pikku lenkeillä ja kipuja/särkyjä/pahoinvointia sun muuta on ollu riesana. Sit tulee vielä joku anonyymi katsomosta huuteleen, että älä aina valita. Pitäis kuulemma mennä luontokuvaamaan, ku kerta pystyn vielä jotenki käveleen. Grr... saatana!

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Houston, we have a problem!


Tää ei ole reilua. Voi hevon perseen paska! Anteeksi vaan, mutta en pyyhi pois. Minen muista olenko mää täällä puhunnu tosta mun vasemmasta jalkapöydästä ja sen kivusta. Alko joskus elokuussa kipuileen. Fysioterapeutin kanssa sillo mietittiin, että on varmaan vaan ylirasitusta, ku en kävele oikein. Sitte on tullu nivelrikkoepäilyä, mutta sitä ei siis ole tutkittu mitenkään. Kuhan ollaan ohimennen jutskailu siitä välillä millon kenenkin kanssa. Tukipohjallisistakin oli puhetta jossain vaiheessa.


No, syksyn/talven edetessä, ku kävelymatkat on käynny aikas lyhkäsiksi ja olen niillä lyhkäsilläkin matkoilla käyttänny jäykkäpohjaisia vaelluskenkiä tukemaan jalkaa, niin jalkapöydän kivutkin on ollu vähäisempiä. Jotenki sitä sit sai uskoteltua itelleen, että jalkapöydän ongelmat on väistymässä. Niinhän mää luulin.


Ny ole sit kaks kertaa kokeillu muita kenkiä kauppareissulla. Edellisviikolla laitoin saapikkaat jalkaan ja eilen kokeilin lenkkareilla etenemistä. Ei voi, ei pysty. Siis eilen kävin kyläkaupassa niillä lenkkareilla (autolla) ja sen jälkeen istuin hetken naapurin seurana takapihan laavulla, ku hää paisto makkaraa. Sama juttu, ku niiden saapikkaiden kanssa viime viikolla. Ny on sit jalkapöytä niin kipeä, että kävely niillä vaelluskengilläkin tekee kipeää. Iha kiva. Ostin meinaan parit uudet kengät kesäksi. Eipä tarvii niilläkään sit vissiin kävellä. Olen vaelluskenkien vanki, hah!

Se fysiatri siellä kuntoutuksessa sano, että se on joku lisfrancin nivel jutska. Voi kuulemma olla tosi kipeä. Vai niin, en tiennykkään, prkl! Pitäis käydä työterveydessä pyytämässä, että kuvais sen. Koska näin ollen, jos pääsen selän puolesta vielä palaamaan töihin, ni tarviin ne tukipohjalliset työkenkiin ja toiset pohjalliset vapaa-ajalle, jos en halua loppuikääni kävellä vaelluskengät jalassa. Hygieniasyistä pitää olla eri pohjalliset töissä. Koska ne pohjalliset maksaa 170-200 euroa pari, niin en viihis niitä iha vaan mututuntumalla hankkia eli haluan kyllä sen röntgenkuvan ensin, etten turhaa osta kalliita pohjallisia, jos onki joku muu vika. Sit pitää olla vielä semmoset kengät mihin ne pohjalliset sopii, jos ne joutuu hankkimaan. Plus vielä se, että tällä hetkellä kävelymatkat on vaan satoja metrejä, mutta mitä sit tapahtuu, jos ja tietty kun, pääsen ehkä selkäleikkauksen jälkeen kävelemään jopa kilometrejä.

Mää en ala mitään, mää en ole ansainnu tätä!

lauantai 21. tammikuuta 2017

Ihana päivä


Tänään oli kyllä hienoista hienoin päivä. Iha semmonen keväinen fiilis tuli. Jaksoin käydä tossa omassa  rannassa kuvaamassa. Siellä oli niin upeeta. Heinän korret sun muut oli ihanassa kuurassa ja ne kimalteli auringon valossa. Kuvista sitä ei niin huomaa, mutta sellasta se on. Käykää ihte kahtomassa.



Kyllä niin piristi. Tuli iha semmone fiilis, että tässähän on iha terve. No joo, en ole, mutta kummiski oli tosi kivaa. Olin kyllä iha puhki, ku pääsin kotiin, mutta jokainen hetki oli sen arvoinen. Huomiseksi onki luvattu jo lumisadetta, mutta ei haittaa. Kevättä kohti mennään ja näitä ihania aurinkoisia päiviä tulee vielä lisää. Jee...


Lepäsin sisällä muutaman tunnin ja iltapäivästä tein lettutaikinan pakastepulloon ja pakkasin kamat koriin. Komensin itteni ulkoruokintaan takapihan laavulle. Täydelliselle päivälle täydellinen päätös. Lettuja ja nokipannukahvia ♥. Tosin toi ritilä tossa renkaan päällä on iha paska, ku se on vääntynyt sen tuhannelle mutkalle. Tasasta kohtaa ei oikeen siitä enää löydy. Jotain siihe pitää keksiä tilalle. Semmonen teline olis kiva, missä olisi muutama taso ja koukku nokipannulle...hmm. Ykskin paistotaso ja koukku pannulle tietty piisais. Kahtotaan.


Kävin saunassa alkuillasta, ku mua paleli niin kauheesti. Ny on lämmintä ja mukavaa ja särkee iha perkeleesti, mutta so what. Kertakaikkiaan hyvä päivä ♥.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Iha pienesti vaan haaveilen


Odotan kevättä. Ei talvessakaan mitään vikaa ole, mutta ny ku liikkuminen on kohtuu vaikeeta niin liputan vahvasti kevään puolesta. Keväällä voi jo istuskella pihalla tahi tossa rannalla tai vaan hohhailla ja ihmetellä ulkona. Talvella tulee nopeesti kylmä, jos vaan hohhailee eikä liiku mihkään, olen huomannut. Kaikista eniten odotan sitä leikkausta tai oikeestaan sitä, että jos pääsen käveleen kunnolla. Sit mää vaan kävelisin ja kävelisin kaiket päivät. Iha vaan kävelemisen ilosta...hmm.


Olen myös haaveillut. Haaveillut, että pääsisin taas kiertään maailmaa. Mun maailma on vaan tää kotonen Suomi. Siinä on mulle iha riittävästi tallustettavaa. Nää kaikki kuvat on viime kevään Kolin reissulta. Iha pienesti vaan jo mietin, että jos kesällä pääsis niin mihinkä lähtis. Iha pienesti ja varovaisesti vaan haaveilen.


Tässä ku on tätä aikaa niin päädyin myös rahoittamaan yhtä kirjaa joukkorahoituksella. Kyseessä on Mesenaatin joukkorahoitus ja maksamani summa oli 20 euroa. Palkaksi saan sit sen kirjan, ku se ilmestyy. Kyseessä on kirja Kesästä kaamokseen. Reppu ja reissumies- blogin Olli Järvenkylän tuleva kirja kertoo 100 päivästä, jonka hän vietti Urho Kekkosen kansallispuistossa.


Lääkkeiden syönnistä on ruvennu tuleen vatsakipuja ja pahoinvointia. Ei ole oikeen ruokakaan maittannu. Olen ny vetäny lääkkeet minimiin eli tänään olen ottannu vaan puolikkaan Panacodin ja olo on sen mukanen eli kipeä. Pitäis jotain ruokaakin koittaa saada alas. Ensin käyn pikkuruisella lenkillä. Saan kahtottua samalla postin. Mun laatikossa harvoin mitään on, mutta pitää sinne silti aina kurkkia.


Maanantaina kävin kierrätyskeskuksessa. Siellä olis taas ollu kaikkea kivaa, mutta onneksi maltoin mieleni. Siellä olis ollu kaks vanhaa valkosta seinäkaappia, joissa kaks vetolaatikkoa ja liukuoviosasto kahella hyllyllä. Semmoset lasiset liukuovet, ku niissä vanhoissa kirjakaapeissa. Seisoin niiden luona tovin ja mietin mihin ne kotona saisin, mutta ei vaan löytyny paikkaa. Harmitti kovasti, ku mää olisin niin halunnu ne. Kotona olin kummiski tyytyväinen, etten sortunut niitä ostaan, ku sitä paikkaa niille ei vaan ole.

Kierrätyskeskusreissun jaksoin iha kohtuu hyvin eikä tarvinnu, ku kerran selittää mikä mun jalassa on. Sen jälkeen suuntasin Prismaan hakeen kynttilöitä. Mää en osta ku Havin kynttilöitä, ku ne palaa hyvin ja kauniisti eikä ole minun mielestä edes kauheen hintavia. No, sinne Prismaan sit lampsin ja ne sisääntulolla olevat automaattiset portit löi tietty jaloille, ku kävelen niin hitaasti. Sattu oleen just myyyjä siinä ostoskoreja tuomassa ja jotain hän siinä voivotteli, ku en kerenny. Sanoin vaan, että nää teijän portit ei taija olla ohjelmoitu tämmösiä hitaampia kulkijoita varten. En olis sinne mennykkään, jos olisin tienny, että siellä on paikat mullin mallin. Luulin, että pääsen nopeasti, ku kävelen vaan kynttilähyllyille ja kassalle, mutta eihän ne kynttilät enää ollu siellä missä piti. Aina niitten pitää sekottaa pakka. Käyn siellä niin harvoin, etten ollu tietonen kaaoksesta.


Sunnuntainako se oli, ku kävelin tossa tiellä iha näköetäisyydellä kodista. Kävelin Varkauteen päin ja ohi ajoi auto. Auton mentyä vaihoin tien toiselle puolelle ja läksin käveleen takas kotiin päin. Hetken päästä se samainen auto tuli takas ja pysähty kysymään tarviinko mää apua. Selitin vähä hämmentyneenä olevani lenkillä. He oli vaan ajatellu, ku kävelen niin huonon näköisesti, että jos tarviin apua. Sillä olivat kääntyneet takas kysymään. Kiitin kohteliaasti huolenpidosta ja ilmoitin pääseväni kyllä takas kotiin. Mihinkähän sitä menis käveleen, ettei tule väärinkäsityksiä. Vai laittaisko jonkun kyltin kaulaan, että kaikki ok, en tarvii apua...hmm. No, kauniisti tietty tekivät ku kysyivät. Eihän sitä voi tietää, että joku vapaaehtoisesti tuolla konkkaa menemään.

Mukavaa loppuviikkoa. Piip.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Vai raahaan, höh!


Jaahas. Kävin maanantaina kylillä postissa ja sit aattelin, että jaksaiskohan sitä käydä isolla kirkolla kirppiksellä. En ole käynny pitkään aikaan muualla ku ruokakaupassa. Ei oikeen rahkeet enää riitä mihinkään "turhaan" kiertelyyn. Päätimpä sit lähtee kokeileen onneani, ku arvelin alkuviikosta saavani auton kohtuu lähelle kirppistä. Ajellessani kyllä jo tuli mieleen, että olikohan tää ny iha viisasta. Halusin kummiski vähä tuulettaa päätäni, ku on niin pienet piirit nykyjään.

Sain kierrokseni tehtyä hitaasti, mutta varmasti. Mukaani eksyi kirppishinnoin kaksi kirjaa: Hannu Hautalan Muistoja metsästä ja Heikki Willamon Kaakkurin huuto. Tykkään kovasti myös Willamon kirjasta Vuosi metsässä. Olen sen joskus lainannu kirjastosta ja mehtästänny sitä myös itelleni kirjahyllyyn. Tänään nettiantikvariaatista tulikin viesti, että kirja on löytynyt. Olin jättäny sinne puutelistaan viestin, että jos tämmönen kirja ilmestyy myyntiin, ni se on sit mulle eli tulossa on postilaatikkoon iha lähipäivinä.

Kävin vielä kirppiksen vieressä S-marketissa ostamassa appelsiineja ja kauraleseitä. Könytessäni autolle takaani huristeli sähköpyörätuolilla avustajansa kera nainen, joka pysähty kysymään mikä mun jalassa on, ku kävelen niin huonosti. Selitin ylimalkaisesti asian (olen jo kyllästyny selitteleen) ja nainen siihen, että toivottavasti ei ole pitkä matka. No, olin jo melkeen auton vieressä. Kotiin ajellessa mietin, että enpä taija taas iha hetkeen lähtee uudelleen. Ei vaan taho jaksaa. Ens viikolla voisin kokeilla olisko Varkauden kierrätyskeskuksessa käynti helpompi nakki. Ei tarviis niin paljon kävellä ja automatkakin olis lyhkäsempi. Jos edes kerran viikossa jaksais käydä muuallakin, ku ruokakaupassa. Lyhytkin matka tuntuu tosi pitkältä sillo, ku jalka haluaa kulkea omia polkujaan.

Kävin eilen työterveydessä, ku sairausloma loppui sunnuntaina. Maanataina ei ollu lääkäri paikalla, ni sillä kävin vasta tiistaina. Sain ny sairausloman jatkon huhtikuun loppuun asti, ni ei tarvi siellä yhtenään rampata jatkoa hakemassa. Asia ny kummiski on selvä, ku pläkki eli ennen leikkausta en ole töihin palaamassa, jos sittenkään. Lääkäri kirjotti myös B-todistuksen Kelalle ja sitä paprua tossa tänään vilasin. Siinä lukee, että kulkee vasenta jalkaansa raahaten. Mää en kyllä raahaa yhtään mitään! Ikävästi sanottu. Voin ehkä laahata, ku pitempää kävelen eli poistun kämpästä ulos. Mun mielestä raahaaminen on kohtuu vahva ja huomattavasti negatiivisempi ilmaisu. Sit siihen oli väännetty vähä savookin eli en ny ole iha varma mitä yks virke tarkottaa, mutta ehkä ne siellä Kelassa ymmärtää, höh!

Tossa viime viikolla soi ovikello, ku yöllä puol kahentoista aikaan istuin eteisen lattialla siivoomassa työkalupakkia ja -laatikkoa. Yöllähän semmoset asiat hoijetaa. Luulin, että naapuri on koiraansa lenkittämässä ja sillä on jotain tähellistä asiaa, joten aukasin oven sen enempiä miettimättä. No, ei ollu naapuri ei. Joku mies siellä oli bensaa vailla, ku oli päässy menovesi loppumaan. Ei mulla tietty mitään bensaa ollu varastossa. Pakkasta oli kummiski sillo yöllä -27 ja kymmenen kilsaa lähimmälle tankille. Hetken piti miettiä, että mitäs ny, ku ei mulla mitään kanisteriakaan ollu, edes tyhjää. No, muistin sit, että onhan tuolla talovarastossa ehkä ruohonleikkuriin tarkotettua bensaa jäänny kesältä. Se kelpas ja mies sano maksavansa kyllä. Mää mitään maksua siitä ottannu, eihän se edes ollu mun bensaa. Varmaan tulee huoltoyhtiöltä mulle lasku perästä, hah!

Käytiin varastosta hakemassa bensakanisteri ja suppilo. Mies kiikutti sen mun komennuksesta autollensa, ku se on semmonen painava iso metallinen kanisteri mitä mää aina kesälläkin kirosin, että vois ny olla vähä kevyempi malli. Lirahutti siitä sit sen verran bensaa tankkiin, että pääs kylille asti. Kanto vielä sen kanisterin takas varastolle ja pääsivät jatkaan matkaa. Autossa näky olevan enemmänkin miespuolista sakkia. Tuli vaan jälkeenpäin mieleen, että kannattaako sitä ny yöllä het rynnätä ovee aukaseen, ku ei tiiä ketä tuolla liikkuu. Toisaalta ei sinne pakkaseenkaan voi ketään jättää, joten elämä riskejä täynnä.

Semmosta tänne, mimmosta sinne?