perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kuulumisia


Mitäs tänne. Soittivat Kevalta, että osakuntoutustuesta on tulossa hylkäävä päätös. Soittivat siksi, kun halusivat selittää päätöstä, että miksi näin. Olivat miettineet, että siirtävätkö päätöksen tekoa leikkauksen jälkeiselle ajalle, mutta päätyivät siellä yhteisen keskustelun jälkeen, että eivät jää odottelemaan vaan antavat hylkäävän päätöksen. Suosittelivat myös, että päätöksestä en valittaisi vaan laitettaisiin uusi hakemus sitten, jos leikkauksen jälkeen näyttää siltä, että en kuntoudu takaisin työkykyiseksi ja kun Kelan sairauspäivärahat on käytetty loppuun. Syyskuun loppuun taitaa mulla vielä sairauspäivärahat juosta.

Ammatillisesta kuntoutuksesta antoivat myönteisen päätöksen eli voin leikkauksesta toivuttuani mennä työkokeiluun omaan työhöni. Keva maksaa työkokeilun ajalta kuntoutusrahaa, jos siihen päädytään. Voin myös yrittää työhön paluuta osasairauspäivärahan turvin. Mulla on vielä puolet (n.60 pv) osasairauspäivärahoista käyttämättä, ku jouduin loppuvuodesta lopettamaan osasairauspäivärahakauden kesken. Tämmönen päätös ny tuli siis iha sen takia, ku ei voi tietää mikä mun tilanne tulee jatkossa olemaan. Jonkin sortin kolmikantaneuvottelu siis tulossa leikkauksen jälkeen.

Soitin kuun alussa KYSsiin jonohoitajalle, joka varovasti arveli, että voisin ehkä päästä huhtikuussa leikkaukseen. Luvata ei voinnu, mutta kahto, että mahollisuuksia olis. Maaliskuulle ei kuulemma mahu mitenkään, jos en sit peruutusaikaa satu saamaan. Tähdensi kummiskin, että 6 kuukautta on hoitotakuu eli mulla olis kesäkuu viimenen mahollinen leikkauskuukausi hoitotakuun puitteissa. Että semmosta...ootellaan ja kahtellaan. Eipä tässä oikeen muuta voi.

16 kommenttia:

  1. Näyttää seillä sulaa maatakin olevan...ei kaikki ole luistinrataa..:)
    On nuo Kelan jutut niin kummallisia ja kapulakieltä kirjoittavat, että oli hyvä, että soitti ja selvitti asian....tai enhän minä tiiä, onko se sinulle kapulakieltä, mutta minulle kyllä oli silloin, kun siellä joutusin asioimaan...tai kirjeenvaihdossahan me vaan oltiin...:D Toivotaan, että pääset viimeistään huhtikuussa leikkaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soitto tuli siis Kevalta eli julkisten alojen eläkevakuutuslaitokselta. Vaikka samapa tuo Kela tai Keva :)). En tosiaan ole nähny vielä koko päätöstä. En tiedä onko se savoo vai kapulakieltä ;).Soittivat vaan, että semmonen päätös on ny tulossa ja on kuulemma puhelimessa helpompi selittää miksi tämmöseen tulokseen päätyivät. Sain semmosen kuvan, että päätös olisi ollut myönteinen, jos tilanne olisi edelleen ollut sama, ku hakemusta tehtäessä lokakuussa. Nyt ku päädyttiin lääkinnälliseen kuntoutukseen eli leikkaukseen niin tilanne on muuttunut ja jäädään odottelemaan kuntoudunko täysin työkykyiseksi/osittain työkykyiseksi vai jäänkö työkyvyttömäksi omaan työhöni.

      Olis kyllä hienoa, jos huhtikuussa pääsisin leikkaukseen. Tahtois jo tietää vieläkö toi koipi tosta alkaa pelittään.

      Poista
    2. :D luulin, että olit kirjoittanut tuon Kevan väärin ja tarkoitit kelaa..DD

      Poista
    3. Niin mää vähän arvelinkin :). Nimet on niin lähellä toisiaan. Ei niitä kaikkien alojen eläkevakuutuslaitoksia voi tietää, hyvä ku omansa muistaa.

      Poista
  2. Äkkiseltään kuulostaa niin monimutkaisilta ja vaikeilta nuo eri kuntoutusjutut ja -rahat sun muut...oli sullakin aika yksinkertasta ennenvanhaan, kun sai luottaa vaan siihen, että tilipäivänä jotakin tilille tipahti ja niihin oli tyytyminen ja välillä tuli iloa lomarahoista.
    Onko sinulla ollut ikävä "täyden työn aikoja", vai oletko löytänyt elämäsi nykymuodosta niitä onnenpipanoita, joilla ylläpidät hyvää mieltä ja motivaatiota? Eihän sairastaminen ole meille kenestäkään toivottava olotila, mutta joskus vain elämä menee niin, että lääkäreissä on rampattava, pahimmoillaan vielä leikkurissakin.
    Minua harmittaa, kun ehdin liian harvoin kuulumisiasi lukemaan, saatikka kommentoimaan. Voihan olla, että olet pitkät jutut em.aiheista kirjoittanut.
    Oletko pystynyt ajamaan autolla pidempiä matkoja (tai onko edes tarvinnut kokeilla)? Kun tokenet leikkauksesta ja kesälinnut tulee ääntä pitämään, niin oispa poikaa, jos jokupäivä hurahuttasit Kangasniemelle turisemaan.
    Muistappa pysyä tiiviisti linjoilla, eli blogikynttilää ei saa vakan alle laittaa. Blogisi on niitä harvoja vielä hengissäolevia vanhanajan blogeja, joita nykyaikana ehottomasti tarvitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoo oli joo ennen, ku rahaa tuli pari kertaa kuussa iha omaksi tarpeeksi. Tosin siellä töissäkin piti tietty vastineeksi käydä :). No, onnekseni rahavirrat ovat edelleen iha kohtuulliset, ettei sen puolesta mitään hätää pitäis toistaiseksi olla. On tässä ollu aikaa pyöriä netissä ja tutkia mitä tukee saa missäkin kohassa ja kuinka paljon. Ei tuu ressiä, ku tietää, että ku toi loppuu ni sit haetaan seuraavaksi toisen nimistä tukea tai rahaa. Tässä nimenomaisessa asiassa tieto ei lisää tuskaa, päinvastoin.

      Itellä olis ny aikaa lueskella blogeja (ja kommentoida), mutta jotenki se suurin into tähä hommaan on menny. Omankin blogin päivittäminen on ny jäänny aikas vähiin. Jospa sitä joskus taas innostuis, mutta jotenkin on itellä semmonen fiilis, että blogien kulta-aika on jo menny. Aikansa kutakin. Enemmän pyörin nykyjään tuolla Instagramin puolella. Nopeaa ja aikas vaivatonta someilua on se.

      En ole uskaltanut lähtee ajelemaan mihkään pitemmälle. Kotopuolessa olis tosiaan ny sitä aikaa käydä, mutta 200km suunta on liikaa tällä hetkellä. Ei fysiikka kestä. Lähinnä kyläkaupassa ja oman kylän kirjastossa olen käynyt. Isolla kirkolla koitin käydä aluks joka viikko kirppiksellä iha mielen virkeyden vuoksi, mutta en ole tässä kuussa jaksanu käydä ku kerran kirppiksen kiertämässä. Isolle kirkolle on 30km/suunta. Seuraavana päivänä tiiät kyllä käyneesi. Kyllä mää tässä kotona iha hyvin pärjään. Ongelmat alkaakin vasta, ku astuu ovesta ulos. Vasemman jalan rasituskestävyys on joskus pyöree nolla. Aina ei taho millään päästä edes postilaatikolle asti. Olen mää koittannu joka päivä käydä lenkillä eli pari sataa metriä tietä eteenpäin ja sit takas. Siinä sitä jo onkin iha riittämiin. Hyvänä päivänä käyn kahesti, huonona en ollenkaan.

      Aika on menny menny leikkausta ootellessa. Älysin sen tossa muutama viikko sit, että mää vaan ootan sitä sitkua eli sitä että saan elämäni takas leikkauksen jälkeen. Niin ei edes välttämättä tapahu. Mitään takeita ei ole. Ny olen koittannu elää niin muodikkaasti tässä hetkessä eli nauttia myös näistä odotuspäivistä. Se ei itse asiassa ole hassumpaa se. Eilistä eikä huomista ole, on vaan tämä hetki. Tommy Hellstenin sanoin: Kun isoäiti Agnes perkasi kampeloita, hän perkasi kampeloita. Kun hän puhdisti verkkoja, hän puhdisti verkkoja :).

      Pitää kahtoo tosiaan sit leikkauksen jälkeen, jos tulis joskus ajeltua moikkaamaan. Kahtotaan. Siitähän mää Kangasniemen läpi aina ajelen kotikonnuillekkin mennessä, mutta sillon on yleensä niin kiirus olevinaan, ettei kerkee pysähellä. Käyn mää yleensä kahvilla/jätskillä mennen tullen siinä liikenneympyrän huoltiksella. Siitä jatkan sit Joutsan ja Korpilahen kautta Jämsänkoskelle.

      Poista
    2. Tosta mun vastauksestahan tuli melkeen jo blogipostaus :D.

      Poista
    3. Oisin pyytäny sua fb-kaveriks, mutten onnistunu. Jätän valinnan sulle, arvaatko pyytää.
      Mä eilen vai oliko toissapäivänä tyttären avustamana loin Insta-tilin. Sitä en vaan tajuu, miks suurin osa lapsista älähti suureen ääneen "äiti, älä!" tai "poista se!" Pelkääkö ne, että äitillä olis vielä jälellä jotakin perheen maineesta, joka vois kuvien myötä mennä...
      Mutta sun kuvat on kautta aikain olleet oikein virkistäviä katseltavia, niin sitä silmälläpitäen vink-vink.

      Mutta siis: pääasia, että sun mieli pysyy pinnalla, vaikka ikivanhat elämänrutiinit ovat menneet ylösalaisin tai niistä on jopa joutunut luopumaan.

      Niin, onkohan se siis sitä, että blogien kulta-aika on ohi. Joskus tulee olo, että meno on vaisua. Tai maailmanmeno on mennyt niin hurjaksi, että on vaikea tarttua sanomisen ajatuksella johonkin kirjoittamisen arvoiseen.
      Kuuluillaan. Hyvää tätä päivää sinulle.

      Poista
    4. Mulla fb-profiili on vaan muutaman ryhmän seuraamista varten. Mulla ei siis ole siellä yhtään kaveria eikä mua voi kukaan pyytää kaveriksi, ku on estot päällä. En myöskään kirjottele omalle seinälle mitään. Siellä on vaan mun kuva ja sen verran tekstiä tietoja kohdassa, että on hyväksytty ryhmiin eli ei olla katottu feikkiprofiiliksi. Ryhmien suraamistakin olen vähentänny ja poistannu jo osain. En käy päivittäin edes koko facebookissa. Löysinkin sut ny ku vihjasit sieltä Instasta ja liityin seuraajaksi.

      Aika vaisua tosiaan meno on täällä blogistaniassa, jos vertaa muutaman vuoden takaiseen aktiivisuuteen. Blogit päivittyy hitaanlaisesti ja osa vanhoista blogeista on kadonnu bittiavaruuteen. Itekkin taas kerran pohin blogin poistamista, mutta olen ny antanu olla, jos tästä taas innostuis postailemaan enemmän ja muista aiheista, ku tästä tällä hetkellä tapetilla olevasta terveydentilasta.

      Kuuluillaan ja kahtellaan :).

      Poista
  3. Kyllähän tuo sinun tilanteesi varmasti vaikuttaa myös bloginkirjoitus intoon. Toivottavasti tosiaan pääset siihen leikkaukseen ja siitä alkaisi uusi kuntoutuminen, sillä periksihän ei anneta. Tyyli voi muuttua, mutta jotain kuitenkin. Vahvasti tsemppiä tulevaan ja palaillaan, joko täällä Fasessa tai istassa, ihan kuinka vaan mutta älä katoa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enköhän mää pääse, ku on luvattu. Sais ny vaan tulla jo se aika, ku hajoo koko vasen jalka tän väärin kävelemisen takia. On polvi kipee, jalkapöytä ja lonkka. Jospa nekin sit asettuis, jos sais ton kävelyn kohilleen. Tässä just koitan tohtoroida ihteeni ja ettiä netistä apua tohon jalkapöydän ongelmaan. Löysinkin youtubesta videon, jossa se lisfrancin nivel sidottiin semmosella leveemmällä heftalaastarilla sivusta vetäen sillä heftalla "alaspäin". No, en osaa kuvailla, mutta kummiskin. Ajattelin joka tapauksessa kokeilla, ei se ota, jos ei annakkaan. Käyn huomenna ostaan heftaa, ku mulla on vaan semmosta kapeeta. Se oli kyllä englannin kielinen video, enkä ymmärtänny puoliakaan, mutta luulen, että samasta vaivasta puhuivat :DD.

      Enköhän mää tavalla tai toisella jossain kanavalla pyöri. Enemmän tai vähemmän.

      Poista
  4. Voimia ja tsemppiä!

    Selvästi haluavat viimeiseen asti saada sinut takaisin töihin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi :).
      Niinhän se tietty on. Terveydestä viis.

      Poista
  5. Olin kadottanut sinut viime vuonna, mut nyt löysin, kun etin yhtä toista kadottamaani blogia. :) Eli onpa sulle tapahtunut kaikenlaista. Voi että, silleen se terveys voi reistailla. Oli viime vuos itelläki aika kamala, kahtoo nyt miten alkaa mennä.
    Selkä on mennyt monelta minunkin työkaverilta, on semmonen ala, keltä selkä keltä joku muu paikka....
    Ei oo mulla mitään hinkua enää kolmivuorotyöhön, vaikka en eläkkeelle vielä pääse.
    Huhtikuu on jo pian, toivottavasti pääset hoitoon. Tsemppiä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥.